Sähköverkon rakentamisen historia
Sähkön tuottamista kokeiltiin ensimmäisen kerran Suomessa VR:n konepajalla Helsingissä vuonna 1877. Muutama vuosi sen jälkeen 1882 perustettiin Helsingin Sähkölaitos, ja pian ensimmäiset sähkövalot syttyivät Helsingissä 1884. Vuonna 1888 perustettu Tampereen Sähkölaitos tuotti edistyksellisesti sähköä Tammerkosken vesivoimalaitoksessa, ja sähköllä valaistiin Edisonin lampulla katuja sekä mm. Finlaysonin kutomosali Plevnaa, joka onkin ensimmäinen pysyvästi käyttöön otettu sähkövalaistusrakennus Pohjoismaissa ja Venäjällä.
Oulun Energian toiminta alkoi kaupungin sähkölaitoksena vuonna 1889, kun Kiikelin saareen rakennettiin 35 hevosvoiman höyryvoimalaitos, joka syötti sähköä katuvaloille. Oulu sai siis sähköllä toimivat katulamput ensimmäisten joukossa Suomen kaupungeista.
Helsingissä raitiovaunut siirtyvät hevosvoimasta sähköön vuosien 1900-1914 välisenä aikana.
1900-luvun alussa sähköverkko alkoi laajentua muihin kaupunkeihin, mikä toi mukanaan valtavia muutoksia kotitalouksiin ja teollisuuteen sekä ihmisten liikkumiseen kaupungeissa. Sähkövalot tulivat ensin kaupunkitalouksiin ja tehtaisiin alueellisten sähkötehtaiden avulla.
Suomen vanhin sähkölinja otettiin käyttöön vuonna 1929, kun Imatrankosken vesivoimalaitoksesta yhdistettiin 563 kilometriä pitkä Rautarouva-niminen suurjännitesiirtojohto Turkuun ja Viipuriin. Kun Imatrankosken voimalaitosta alettiin rakentaa vuonna 1922, oli ajatus, että Imatrankoski tyydyttäisi koko Suomen energiantarpeen. Tänä päivänä kantaverkkoon kuuluu yhteensä noin 14 000 kilometriä ja sähköverkon kokonaispituus on lähes 350 000 kilometriä, ja sähköä tuottavia voimalaitoksia on tuhansia.
Toisen maailmansodan jälkeen sähköverkon laajentaminen oli tärkeä osa teollistumista, jälleenrakennusta sekä hyvinvoinnin nousua. Sähköstä tuli olennainen osa suomalaista arkea, ja valaistuksen lisäksi kotitalouksiin hankittiin arkea helpottavia kodinkoneita, kuten pesukoneita ja sähköhellan. Viimeisenä sähköverkkoon liitettiin vuonna 6.10.1987 Kittilän Pokka.
Lapin sähköistämisessä isossa roolissa oli Kemin Isohaaran vesivoimalaitos. Sähkölinja Kemi-Rovaniemi valmistui jouluksi 1948, jolloin Rovaniemellä syttyivät ensimmäiset sähkövalot.
Sähkön tuotanto on kehittynyt sadan vuoden aikana runsaasti. Lisäksi 1980-luvulla alkanut automatisointi on parantanut sähköverkon luotettavuutta. Sen ansiosta tänä päivänä Suomen sähköverkko on älykäs, se kestää hybridivaikuttamisen ja tuotannon nopean vaihtelun sekä kysyntäjouston. Säävarman sähköverkon rakentaminen jatkuu. Työn alla on myös uuden 400 kv voimajohdon rakentaminen Muhoksen Pyhänselästä Keminmaan kautta Ruotsin puolelle Messaureen nimeltäänAurora line. Sähköverkko on strateginen osa modernia teollista – ja hyvinvointiyhteiskuntaa.
Suurimmat sähköntuotannon energialähteet Suomessa ovat ydin-, vesi- ja tuulivoima sekä biomassa. Tuotanto on monipuolista ja jo lähes täysin päästötöntä eli ilmastoneutraalia. Lisäksi Suomi on muuttunut sähkön nettoviejäksi viime vuodesta alkaen. Tulevaisuudessa Suomen sähkö- ja digiverkko sekä teknologia muodostavat älykkään sähköverkon, jossa sähkön tuotanto, varastointi, jakelu ja käyttö toimivat häiriöttä.
Teksti: Seppo Mustonen, aluejohtaja, Sonepar Pohjois-Suomi
Kuva: Adobe Stock
Julkaistu: 27.8.2024
